lauantai 14. syyskuuta 2013

Dekompositio

Hyvät lukijani,

olen viihdyttänyt itseäni ja tuoksukavereitani viime aikoina erilaisilla raaka-ainesessioilla. Hyvin usein tuoksuraaka-aineen haistaminen "puhtaana" voi tuoda todellisen yllätyksen. Puhtaiden raaka-aineiden käsite on itsessään kyllä melko ongelmallinen, sillä haistamiskokemukseen vaikuttavat voimakkaasti esimerkiksi raaka-aineen pitoisuus ja siinä käytetty liuotin. Itse olen käyttänyt n. 2-5 % laimennettuja alkoholiliuoksia. Tällä voimakkuudella suurin osa tuoksuista ei mene tukkoon. Tasainen konsentraatio mahdollistaa myös tuoksujen voimakkuuden vertailun.
Vietimme bloggari Gogolin ja muutaman muun vannoutuneen tuoksuharrastajan kanssa Chypre-aiheisen illan syyskuussa. Virittelimme jollain tapaa arkkityyppisen chypre-pohjan kuudella raaka-aineella ja tähän pohjamoduliin lisäsimme sitten kolme erilaista päällystä. Chypre-pohjaan olimme valikoineet melko lailla luonnonraaka-aineita: esimerkiksi patsulia, tammisammalta, bergamottia ja iiristä sekä Iso E Superia ja Galaxolidia. Iso E Super ja Galaxolidi puoltavat paikkansa melkein ihan jokaisessa tuoksukombossa. Chypren olemus tulee näillä raaka-aineilla hahmoteltua melko hauskasti. Bergamotin ongelma on tosin siinä, että itsekseen alkoholiliuoksessa se haihtuu ilmaan melko nopeasti. Tuoksujen haistelussa käytimme ohuita kartonkiliuskoja "blottereita" ja koulutustarkoituksiin suunnittelemaamme blotteripidikettä. Blottereiden järjestys pidikkeessä on itse asiassa melko huomattava itse tuoksukokemukselle. Kun kaikki raaka-aineet ovat samassa vahvuudessa, niin haisteluetäisyyttä muuttamalla voi tuoksuaineen voimakkuutta säädellä lopputuloksen suhteen.
Edellämainittuun tuoksupohjaan voi melko helposti lisäillä erilaisia päällysmoduleja, jotka vievät tuoksun aivan omaan suuntaansa. Luonnonraaka-aineet ovat hauskoja, nopeakäyttöisiä ja palkitsevia. Niillä saa aikaan nopeasti ihania tuoksuyhdistelmiä, jotka voisi samantien pullottaa. Tämä tuoksuelämys on tosin petollinen, koska varsinaista hajuvettä ei noin vain vangitakaan pulloon. Tämä ongelma voidaan kuitenkin raaka-aineilla kokeillessa jättää täysin sivuun. Tavoitteenahan on luoda erilaisia tuoksuilluusioita ja samalla tutustua erilaisiin tuoksuyhdistelmiin. Näinpä ensimmäinen chypre-variaatiomme oli chypre fleuri, jossa oli mukana absoluta ruususta, jasmiinista, ylang ylangista sekä nerolia, vaniljaa ja orvokinlehtiabsoluta. Yhteisvaikutelma olikin melko huumaava ja Gogol sanoi heti suunnistavansa seuraavana päivänä tavaratalon chypre fleuri -tuoksujen luo.
Tosiasiallisesti suurin osa parfyymiteollisuudessa käytetyistä raaka-aineista on synteettisia. Luonnonraaka-aineet nimittäin ovat kalliita, helposti allergisoivia ja ennen kaikkea saattavat käyttäytyä melko arvaamattomasti. Hiukan realistisemman vaihtoehdon tarjoaakin moderni cologne -moduuli. Samaan chypre-pohjaan lisäämme hedionia ja muita jasmiinin rakennusaineita sekä sitruunan komponentteja ja muutamaa kriittistä terpeeniyhdistettä. Kaikkia reseptin yksittäisiä komponentteja en tässä paljasta. Saattaahan joku lukijoista vielä päätyä haistelemaan chypre-settiämme. Tämä cologne-moduuli yhdessä chypre-pohjan kanssa antaa melko lailla modernin chypre colognen tuoksun. Jälleen kerran haistelija saattaa yllättyä sitrus-molekyylien raakuudesta ja voimakkuudesta. Yksittäisenä haisteltuna hedionikin tuoksuu suurina määrinä melko repivältä.
Monet parfymöörit demonstroivat tuoksujen yhteisvaikutusta löyhyttelemällä blottereita vierekkäin. Me olemme vieneet tätä konseptia hiukan pidemmälle ja käytämme blotterinpidikettä apuna eri tuoksuaineiden kontribuutiota säädeltäessä. Vaikutelma saattaa muuttua aivan toiseksi, jos pidikkeen tuoksutikkuja haisteleekin eri suunnasta. Samoista raaka-aineista voidaankin suhteita ja voimakkuuksia muuttamalla saada aikaan lukematon määrä erilaisia tuoksuyhdistelmiä.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Disco Diva ja Huikea kilpailu :)

Hyvät lukijani,

laitetaan tähän päivän päätteeksi vielä pieni puffi. Uutuustuoksumme Disco Diva on nyt käynyt läpi kypsymisprosessin ja on valmis pullotettavaksi. Disco Diva on häpeilemätön retropläjäys, joka ei jätä syksyn bilehileitä kylmäksi. Tuoksussa on itsessään jo bilehileet valmiina. Disco Diva on myskinen Chypre fruité, joka avautuu mandariinin ja persikan sävyissä. Tuoksussa on tietysti diskopallon lailla kimaltavia aldehydejä, purkkaa ja puuteria, tupakkaa, jasmiinia ja ruusua sekä sensuelli patsulin ja castoreumin vivahde.
Pitkän blogihiljaisuuden loppumisen kunniaksi haluan julistaa uuden blogikilpailun avatuksi. Kilpailun idea on seuraavanlainen. Kirjoita kommenttikenttään, millainen fantasiatuoksu inspiroisi juuri Sinua. Millaista tuoksua et ole löytänyt markkinoilta ja millaisen tunnelman haluaisit pulloon. Minä valitsen perjantaina 11.10. kiinnostavimman ehdotuksen ja katsotaan, mihin siitä päädytään. :)

Tervetuloa kommentoimaan!

Tähän loppuun laitetaan vielä hiukan inspiraatiota kaikille meille Disco Divoille.
 

C1 - Fougere

Hyvät lukijani,

jatkan tässä taas hiukan asiallisemmissa merkeissä ja jätän lettu-narinani vähäksi aikaa sivuun. Nimitys "lettu" on muuten aika suora käännös ranskasta. Ranskankielinen termi tulee saattaa ehkäpä tulla galaxolidi-orvokki-yhdistelmästä. Mutta nyt asiaan...
Fougere on yksi yleisimpiä ja toisaalta vaikeimmin hahmotettavia tuoksuluokkia. Fougeret on kyllä helppo tunnistaa, mutta niiden karakterisointi ei ole ihan yhtä helppoa kuin itämaisten tai chypre-tuoksujen. En edes viitsinyt mainita kukkais- tai sitrus-tuoksuja, koska ne ovat itsensäselittäviä jo nimiensä perusteella. Fougere sen sijaan on kummallinen fantasianuotti, jolla ei varsinaisesti ole mitään tekemistä varsinaisen saniaisen kanssa. Fougère tarkoittaa siis saniaista suomeksi. Tämän tuoksuluokan nimeä perustellaan joskus sillä, että saniaisesta olisi eristetty 1800-luvulla kumariinia, joka on taas fougere-luokan tärkein rakennuspalikka.
Aloitimme itse fougeren konstruktion puhtaista raaka-aineista käsin ja kyllä vain: fougeren perustunnelman saa aikaiseksi jo kahdella raaka-aineella.
Tärkein fougeren raaka-aineista on tietysti kumariini. En ihan kiusallanikaan sano tässä yhteydessä tonkapapu. Olisi ehkä soveliasta puhua tonkapapu-nuotista, mutta kumariini on synteettisena raaka-aineena niin vanha, että on ihan turha fantasioida luonnonraaka-aineista tässä yhteydessä. Kumariini tuoksuu yksinkertaisesti ihanalta. Se on täyteläinen, heinäinen, marsipaanisen makeahko pohjanuotti, joka antaa tuoksulle kuin tuoksulle lämmintä hehkua. Jälleen kerran konsentraatiolla on todella väliä. Pienemmissä määrissä tai kauempaa haistettuna kumariini voi tuoda mieleen myös niitetyn heinän. Toinen tärkeä raaka-aine fougere-pohjan muodostamisessa on tammisammal (evernia prunastri) tai puusammal (evernia furfuracea). Tammisammalella ja puusammalella on aika selkeä ero. Omaan nenääni tammisammal on kosteampi, sienimetsäisempi ja hiukan chyprempi, kun taas puusammal on kuivempi, suorempi ja maskuliinisempi. Aivan lumoavia tuoksuja kumpikin. Nämä raaka-aineet voi bongata aina välillä tuoksun INCI-listassa.
Fougeret ovat aika selkeästi miestentuoksuja, vaikka mielestäni myös naisille voisi tehdä tyylikkään fougeren. Vanha klassikko Guerlainin Jicky on yksi ikonisimpia fougereita ja nykyään se taidetaan luokitella pelkästään feminiiniksi. Tosin sukupuolirajat ovat keinotekoisia rakennelmia ja ainakin itse tykkään pitää nahkarotsin kanssa Diorella. Joten kaikki sukupuolityypittelijät: Haistakaa Diorellaani! Miehekkyyttä fougere-tuoksuihin tuo yleensä niihin lisätty laventeli. Laventeli ui fougereen todella orgaanisesti jo senkin takia, että kumariini on läsnä myös laventelin tuoksussa. Laventelin karakterisoivia molekyylejä ovat myös linalooli ja ehkä vielä tärkeämpänä linalyyliasetaatti, joka tunnetaan myös nimellä bergamoli. Tästä pääsemme siihen neljänteen ainesosaan eli bergamottiin. Bergamottihan blendaa aivan taivaallisesti laventelin kanssa. Syynä voi hyvinkin olla samantyyppinen molekyyliprofiili. Linalyyliasetaatti tuoksuu itsessään aika lailla Earl Grey -teelle.
Ensimmäinen fougere oli ilman muuta Houbigantin Fougère Royal. Tätä ikonista vanhusta en ole päässyt haistelemaan. Toivottavasti sitä on mahdollisuus haistaa Pariisin Osmoteekissa, jossa toivon mukaan pääsen vierailemaan lokakuun lopulla. Myöhemmin fougere on saanut monenlaisia variaatioita. Olenkohan jopa tainnut käsitellä yhtä niistä aikaisemmin. Meiltähän on tullut viime keväänä myös uusi fougere-tuoksu PP Perfumes Angelo Caduto. Langennut enkeli lepää tukevasti sammaleisella pohjalla ja aukeaa kirkkaalla bergamotti-laventeli-minttu-kombolla.
Perinteiseen tapaan pyydän teitä, hyvät lukijani, jakamaan fougere-kokemuksianne meidän kanssamme.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Raaka-aineet Vol. 2 - Lettua pöytään

Hyvät lukijani,

jatkan tässä verbaali-inkontinenssiani ja kirjoitan saman tien lisää aiheesta "lettu". Otetaan siis neljä nykypäivän hajuvesiteollisuuden tärkeää molekyyliä. Nämä neljähän löytyivät myös "Aarteesta". Jonkin lähteen mukaan jopa 60 % Aarteen tuoksuraaka-aineista on näitä. Kyseessä ovat siis Galaxolidi, Iso E Super, Hedioni ja Metyyli-iononi. Täysin irrelevanttia ei myöskään ole, missä suhteessa näitä käytetään. Kaikki eivät pidä iononia tarpeellisena ja näiden kolmen ensimmäisen suhteen olen törmännyt esimerkiksi 2:2:1-suhteisiin.
Letusta käytetään välillä nimitystä parfymöörin korjauslakka. Olen itse testannut lettua useampaankin tuoksuun ja sillä on todella huomattava tuoksua leikkaava tai jopa "supistava" vaikutus. Tuoksu, jonka varsinaiseen tuoksukonsentraattiin on lisätty 10 % lettua, tuoksuu vaimeammalta. On kuin tuoksun varsinainen karaktääri olisi peitetty modernin myskiharson alle.
Ei ole niinkään yllättävää, että suuri osa normikuluttajista pitää "letutettuja" tuoksuja miellyttävämpinä kuin "letuttamattomia". Tuntuu, että nykyisillä mainstream-markkinoilla letun käyttö on suorastaan lähtenyt käsistä. Tämä kehä on jotenkin itseään ruokkiva. Parfymöörejä ei missään tapauksessa voi syyttää tästä ilmiöstä. Tuoksuista tehdään aina useita versioita, joita sitten käytetään kuluttajatestiryhmillä. Chandler Burria mukaillen voi olla, että parfymööri tekee tuoksusta viisi upeaa variaatiota ja yhden tylsän. Sitten Connecticutilaiset kotirouvat valitsevat sen Plääh-vaihtoehdon. No, raha ei haise ja välillä tuntuu, että über-letutetut tuoksutkaan eivät oikein haise miltään.
Eikä siinä vielä kaikki. Miksi kehitellä hienoja, nerokkaita, inspiroivia ja upeita tuoksuja, jos lettua itsessään voi pullottaa ja myydä kuluttajille. Otetaan esimerkiksi eräs suosittu massakulutusbrändi ja kutsutaan sitä hienotunteisesti nimellä "Pomo", niin kenellekään ei tule paha mieli. Pomon uutta tuoksua ei sentään tehdä letulla. Siinähän on aivan liikaa aineita. Otetaan siis galaxolidia ja Iso E Superia ja tehdään niistä "hajuvesi". Lisäämällä tähän pohjaan muutaman vapaavalintaisen molekyylin saamme myös kätevästi sport/extreme/nuit/jour/wadever -flankkerin aikaiseksi. Laitetaan vielä mukaan syklaamialdehydiä, niin pullossa on ensi kesän merkin Y kesätuoksu.

Raaka-aineet Vol. 1

Hyvät lukijani,

kauan on taas kestänyt blogihiljaisuutta ja nyt päätin sen sitten rikkoa. Olen tuoksutellut jopa aikaisempaa suuremmalla intesiteetillä ja viimeisen vuoden aikana tuoksuttelu onkin noussut ihan uudelle tasolle. Olen viime aikoina kouluttanut itseäni hajuvesiteollisuuden raaka-aineita nuuskimalla. Koulutuspaletissamme on niin luonnonraaka-aineita, tuoksunuotteja kuin sitten molekyylejäkin. Tuoksuteollisuudessa puhutaan yleensä akordeista, kun tarkoitetaan synteettisesti koostettua tuoksua, joka sisältää useita molekyylejä. Nuotti-termiä viljellään enemmän kuluttajapuolella. Käytän itse nuotteja ja akordeja iloisesti sekaisin, joten yrittäkää kestää.
 
Palkitsevimpia raaka-aineista ovat useimmiten luonnolliset raaka-aineet. Mikään ei vedä vertoja aitojen eteeristen öljyjen tai absoluiden rikkaudelle ja täyteläisyydelle. Aito tuberosa-nuotti on aivan vertaansa vailla ja todella kaukana synteettisistä vastineistaan. Samoin eri jasmiinilajikkeet huumaavat täyteläisyydellään. Tosiasia kuitenkin on, että parfyymiteollisuudessa on jo yli sata vuotta käytetty pääasiassa synteettisiä raaka-aineita. Syitä tähän on monia ja nämä syyt ovat itse asiassa arkituntuman vastaisia. Kaukana ovat ajat, kun ruusupellot lainehtivat Grassen kukkuloilta Cannesiin asti. Nykyaikana parfyymiteollisuuden raaka-aineet tuotetaan hyvin erikoistuneissa kemianteollisuuden prosesseissa. Monia raaka-aineita valmistetaan suurempien prosessien sivutuotteena. Suuruudella viittaan tässä nyt ennenkaikkea tuotannon tonnimääriin.

Otetaanpa pieni esimerkki. Eräällä tunnetulla tuoksumerkillä X on tuoksu, josta käytämme salanimeä "Aarre", niin kukaan ei varmasti osaa yhdistää, mistä on kysymys. Tuoksun kuvauksessa kerrotaan, kuinka tuoksussa on keisarillista santelipuuta, ruusua, orvokkia ja persikkaa. Otetaanpa tähän väliin sitten pieni uutisraportti. En osaa sanoa, onko orvokin kukkaosaa koskaan käytetty parfyymiteollisuuden raaka-aineena. Orvokin lehdistä saadaan kyllä (muistaakseni) absoluta, joka tuoksuu sangen vihreälle. Sen sijaan orvokinkukan tuoksu tehdään yhdellä molekyylillä. Olen törmännyt useampiin nimityksiin, yksi INCI-listoissa vilahteleva on metyyli-iononi-gamma. Joku viisaampi voisi ehkä kommentoida tähän, onko eri alfa- ja gamma-iononilla merkitsevää eroa. Beta-iononi tuoksui muistaakseni kuivatulle aprikoosille. Joka tapauksessa kyseisessä "Aarteessa" ei millään muotoa ole aitoa orvokkia. Samoin on santelipuun laita. Aidon intialaisen santelipuuöljyn hinta on räjähtänyt puun uhanalaisuuden vuoksi. Santelille onkin "Aarteessa" hyvä korvike Iso E Super, jota olen käsittellyt aikaisemmassa postauksessani. Iso E Super maksaa muutamia kymmeniä euroja kilolta, jos sitäkään. Aarrearkusta löytyy myös galaxolidia, joka tunnetaan usein valkean myskin nimellä. Samoin tuoksun jasmiinisen huipun tekee hedioni, joka sinänsä on myös luonnossa esiintyvä tuoksuaine. Tuoksun persikkaisuus tulee C14-aldehydista.

Toivottavasti en nyt riko kenenkään pilvilinnoja, kun sanon, että tuoksuissa maksamme ihan muusta kuin raaka-aineista. Totta kai, tuoksuissa käytetään myös luonnollisia raaka-aineita. Siitä huolimatta luonnollisuus on itse asiassa aivan naurettava kriteeri tuoksun laadulle. Varsinkin, kun luonnollisuuteen liitetään aivan sopimattomia mielikuvia. Luonnontuoksut eivät ole vähemmän allergisoivia, ekologisempia tai turvallisempia kuin synteettiset. Päin vastoin, monet luonnonraaka-aineet täytyy käsitellä ja puhdistaa rankasti ennen varsinaista käyttöä. Esimerkiksi aito tammisammal on hyvä esimerkki luonnonraaka-aineesta, jonka ympärillä IFRAn silmukka kiristyy koko ajan. (IFRA = kansainvälinen organisaatio, joka säätelee parfyymiraaka-aineiden turvallisuutta). Luonnonraaka-aineissa saattaa olla satoja molekyylejä, joista jokainen on potentiaalinen allergeeni. Synteettisissä aineissa on tietysti omat murheenkryyninsä, mutta ihan rehellisesti sanoen: olkaa hyvät ja avautukaa ensin sinne pesuaineteollisuuteen. Hajuvesiteollisuus on kuitenkin pikkutekijä esimerkiksi makrosyklisten myskien suhteen verrattuna päivittäistavaroihin ja puhdistusaineisiin.

Aarteesta puheen ollen vielä. Tässä tulikin jo mainittua eräs modernin hajuvesiteollisuuden julkisista salaisuuksista. En nyt paljasta salaisuuden oikeaa nimeä, joten käytämme siitä nimeä "lettu". Lettu voisikin olla seuraavan postauksen aihe.